13.9.1982

ASIAN KÄSITTELY ALEMMISSA OIKEUKSISSA

Helsingin RO p. 15.6.1977 oli lausunut selvitetyksi, että vastaaja B oli Turun talousalueella toimivan kauppa-agenttinsa välityksin toukokuussa 1976 suullisesti tehdyllä sopimuksella sitoutunut toimittamaan kantajalle A:lle sanotun vuoden loppuun mennessä 150 000 kiloa maitojauhetta 3 markan 50 pennin liikevaihtoverottomaan kilohintaan ja toimittanut tavaraa sovituin tavoin 58 750 kiloa, mutta jättänyt loppu-osan 91 250 kiloa toimittamatta vedoten siihen, että valtioneuvosto oli 30.6.1976 päätöksellään poistanut muun muassa maitojauhetuotteilta tuotantotuen ja elinkeinohallitus sen johdosta vahvistanut rasvattoman teollisuusmaitojauheen liikevaihtoverollisen tukkumyyntihinnan 8 markaksi 27 penniksi kilolta saman hinnan oltua sitä ennen 4 markkaa 84 penniä kilolta sekä että A oli viivytyksettä tehnyt muistutuksen vaatien hankinnan täyttämistä sovituin tavoin vastaajan puolestaan tarjoutuessaan toimittamaan puuttuvan jauhemäärän hintaan 6 markka 40 penniä kilolta ilman liikevaihtoveroa samoin kuin että A oli sitten hankkinut puuttuvan maitojauhemäärän muualta 6 markan 60 pennin kilohintaan.

Lisäksi jutussa oli käynyt ilmi, että kaupassa toukokuussa 1976 neuvoteltaessa olivat olleet esillä valtiovallan toimista johtuvat mahdolliset vaikutukset maitotaloustuotteiden hintoihin ja että B:n taholta siitä huolimatta oli sitouduttu toimittamaan tavara mainittuun kiinteään hintaan vuoden loppuun mennessä.

Tämän vuoksi ja koska sen seikan, että maitojauheen hinta oli sopimusaikana valtiovallan toimenpiteistä johtuen noussut merkittävästi ennakoitua enemmän, ei ollut katsottava perustavan myyjälle oikeutta purkaa kauppaa erityisesti, kun sopimuksen täyttäminen ei ollut muodostunut myyjälle edes taloudellisesti ylivoimaiseksi, sekä koska A ei ollut kerrotuissa olosuhteissa ollut velvollinen ostamaan maitojauhetta B:ltä tämän tarjoamaan korkeampaan hintaan vaan oli ollut oikeutettu hankkimaan sen muualta, RO oli, hyläten vaatimukset enemmälti, velvoittanut B:n heti kuitin saadessaan suorittamaan A:lle vahingonkorvaukseksi 3 markkaa 5 pennin mukaan mainituilta 91 250 kilolta maitojauhetta laskien 278 312 markkaa 50 penniä 5 prosentin vuotuisine korkoineen haasteen tiedoksiantopäivästä 20.12.1979 lukien sekä 6 000 markalla korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut.

Helsingin HO, jonka tutkittavaksi B oli saattanut jutun, t. 26.3.1980 oli todennut, että maitojauheen liikevaihtoveroton myyntihinta oli ollut kaupan laskutuksen hoitaneelle tukkukaupalle ilman alennusta 3 markkaa 55 penniä ja alennuksella vähennettynä 3 markkaa 44 penniä sekä A:lle tukkukaupan sille myöntämällä alennuksella vähennettynä 3 markkaa 50 penniä kilolta, että A oli tehnyt muistutuksen puuttuvan jauhemäärän toimittamisesta kohtuullisessa ajassa sekä että, vaikkakin maitojauheen hinta oli noussut asianosaisille ennalta arvaamattoman nopeasti ja yllättävän suurella määrällä, sopimuksen täyttäminen ei ollut muodostunut B:lle taloudellisesti ylivoimaiseksi eikä edes kohtuuttoman vaikeaksi. Näillä ja muutoin RO:n mainitsemilla perusteilla HO oli jättänyt asian RO:n päätöksen lopputuloksen varaan ja velvoittanut B:n suorittamaan A:lle korvaukseksi sillä HO:ssa olleista oikeudenkäyntikuluista 400 markkaa.

Pyytäen valituslupaa B haki muutosta HO:n tuomioon ja vaati, että KKO vapauttaisi B:n suorittamasta sen maksettavaksi tuomittuja vahingonkorvausta ja oikeudenkäyntikulujen korvausta. Lupa myönnettiin ja määrättiin, ettei HO:n tuomiota ollut toistaiseksi pantava täytäntöön. A antoi kirjallisen vastauksen B:n hakemukseen.